Kansainvälinen leiri Luutsaaren kalapirtillä

Keskiviikkona 17.8. iloinen joukko arkkitehteja saapui moottoriveneellä Isojärven Hirmunpohjasta Luutsaareen, Pirttiniemen rantaan. Kyydissä olivat länkipohjalainen arkkitehti Markku Mattila, professori Sudjit Svetachinta ja arkkitehti Watanyoo Moolthongsuk Thaimaasta sekä professori Ridwan Kemas Indonesiasta. He tulivat tarkoituksenaan tehdä kalapirtistä mittauspiirustukset.

Luutsaaren vuonna 1834 rakennettu kalapirtti on ainutlaatuisena rakennuksena valittu kohteeksi VERNADOC-hankkeeseen, joka tutkii ja dokumentoi kansanomaista rakennusperinnettä mitaten ja piirtäen ympäri maailmaa. Hankkeen lähtökohdat juontavat Suomeen. Nytkin mukana ollut länkipohjalainen arkkitehti Markku Mattila tunnetaan menetelmän kehittäjänä sekä tämän kansainvälisen toiminnan käynnistäjänä. Hänen mukaansa VERNADOC on sellainen arkkitehtien mittaustöissään käyttämä työskentelytapa, että laadituista, hyvin havainnollisista piirustuksista maallikkokin ymmärtää rakennustensa kauneuden ja arvon. Siinä pyritään kaikki työ tekemään mahdollisimman yksinkertaisesti, arkkitehdin perustaidoin ja yksinkertaisin, jokaisesta kyläkaupasta löytyvin välinein, mutta niin, että heti alusta tähdätään lopulliseen tulokseen. Välineinä riittävät viiden metrin rullamitta, parikymmenmetrinen mittanauha, vesiletku ja vatupassi. Otetut mitat piirretään välittömästi kovalla lyijykynällä lopulliselle kartongille ja tämä rakennuksella tehty kartonki piirretään tussilla puhtaaksi välittömästi mittausten jälkeen. Ensimmäinen VERNADOCiksi nimetty kansainvälinen mittausleiri järjestettiin vuonna 2005 Längelmäellä, Tunkelon kylän Isotalossa. Sen jälkeen VD-mittausleirejä on järjestetty yli kahdessakymmenessä maassa ja osallisina eri kansallisuuksia on useita kymmeniä. Tunkelon Isotalosta ja viime vuonna piirretystä Längelmäen kirkosta on olemassa myös julkaisu.

 Luutsaareen leiriläiset rantautuivat, piirustusvälineet purettiin veneestä, kalapirttiin tehtiin katselmus, piirustusalustat pystytettiin ja piirtäjät sopivat minkä osuuden kukin rakennuksesta piirtää. Pimeä pirtti asetti omat haasteensa, mutta kohta otsalamput ja muut valmiiksi ladatut valaisimet antoivat riittävän valon työpöydille ja hiljainen ahertaminen alkoi. Tarkkaa havainnointia ja mittaamista, välillä lattian rajassa, välillä kattoon kurkottaen. Ihailtavaa, ammattitaitoista työskentelyä. Toisen pitkän työpäivän jälkeen piirrokset olivat valmiit puhtaaksi tussilla piirrettäväksi ja piirtäjät valmiit siirtymään Luutsaaresta Länkipohjaan, missä heillä oli tukikohta. Osallistujat näille leireille ovat vapaaehtoisia, loma-aikanaan ja omalla kustannuksellaan eri maista ja eri maihin leireille matkaavia arkkitehteja.

Ryhmä oli piirustusvaiheen ajan Luutsaaren kalapirtin kannatusyhdistyksen vieraana ja sain ’emännöidä’ heitä kesäkodissani Tervamäessä.  Sain tarjota yösijan, aamulla kaurapuuroa, sain paistaa sekä savustaa heille kalapirtin kalastajien pyydystämiä muikkuja. Sauna ja saunamakkara kuuluivat luonnollisesti ohjelmaan, samoin soudun harjoittelu. Hienoa oli se, että kaikki maistui ja kaikesta innostuttiin - paljon matkustaneille niin ominaista! Hienoa oli myös se, että pystyimme tarjoamaan heille heidän kotimaansa lämpötiloja vastaavan sään. Kun piirustukset oli puhtaaksitussattu, teimme vielä retken Herettyyn ja Kannuslahteen ja vierailimme ensimmäisen VD-leirin kohteessa Tunkelon Isotalossa Längelmäen kirkolla. Elämysten leiripäivät - uskoisin, että molemmin puolin!

 Kirsti Salminen

Teksti on julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 7.9.2022